Mirata
Mirata tunsi pakahtuvansa onnesta toisen sanat kuullessaan. Vaikka hän olikin hyvin sosiaalinen ja avoin, hän oli silti kuin kävelevä katastrofi eikä kehuja usein sadellut, joten hän oli oppinut arvostamaan niitä vähäisiä enemmän kuin muuta. Ilon kyyneleet silmissään hän syöksyi halaamaan Renoa.
''Voi kiitos, kiitos, kiitos!'' punapää kiitteli vuolaasti ja suukotti toisen poskea, punastuen hieman.
''Sä olet tosi ihana.''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti