Neville
Nevillen läpi kulki lämmin tunne Nyyrikin sanat kuullessaan ja hän kiitti onneaan siitä, että oli sillä hetkellä läpinäkyvä; hän löisi vaikka päästään vetoa, että olisi ollut tomaatinpunainen ihmismuodossaan. Hän mumisi jotain, joka kuulosti etäisesti kiitokselta ja hymyili hieman ujosti. Kiitollisena tekemisestä hän nyökkäsi ja lähti uimaan eteenpäin, pysähtyen vähän matkan päähän. Poika nosti sormiaan hieman, jolloin osa vedestä hänen ympärillään nousi ylös ja muodosti ilmassa kuvioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti