Mirata
Mirata nyökytteli ponnekkaasti ja virnisti.
''Olet sä, vähän, mutta ei se haittaa'', hän sanoi iloisesti, heiluen hieman istuessaan.
''Joo! Ne kaks on tosi mukavia, ihania ihmisiä'', punapää toitotti energisesti ja heittäytyi sitten selälleen sängyn päälle.
''Etköhän säkin löydä jonkun sukulaissielun'', poika totesi optimistisesti, pompaten takaisin istumaan, selvästikään kykenemättä hillitsemään energisyttään ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti