Mirata
Mirata mutristi huuliaan. Hän ymmärsi kyllä, miltä toisesta tuntui, sillä vaikka hän ei sitä näyttänytkään päällepäin, hän usein mietti juuri samaa asiaa; ettei kukaan varmaankaan oikeasti pidä hänestä.
''Hei, älä nyt. Sä opit kyllä olemaan meidän kaikkien kanssa, ja kunhan me kaikki tutustutaan paremmin, siitä tulee yhä helpompaa'', punapää lohdutti ja siirtyi istumaan Renon viereen, kietoen kätensä pidemmän harteiden ympärille.
''Kyllä ne tykkää susta, mutta se vaatii myös sulta sellasta tietynlaista... heittäytymistä, tai jotain vastaavaa'', poika tuumi ja hymyili rohkaisevasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti