90.

Remus

Myös Renon hengitys oli hieman tavallista raskaampaa ja hänen oli vaikea kohdata Miratan katse.
"Joo, kieltämättä", hän mutisi. Hävetti huomata miten epävarma hän oikeasti todellisuudessa oli.

89.

Mirata

Miratasta tuntui siltä, että hän voisi räjähtää onnessa tuntiessaan Renon vastaavan suudelmaan. Hetken päästä punapää irrottautui varovasti, huohottaen kevyesti ja katsoen toista silmiin hieman ujosti. Hetkeksi kadonnut puna palasi hänen poskilleen, ja hän puhkesi hymyilemään.

''Mahtava'', hän sai sanottua, tiivistäen ajatuksensa suudelmasta tähän yhteen sanaan.

88.

Remus

Reno vinkaisi hieman säikähtäessään spontaania suudelmaa. Hän ei ensialkuun osannut oikein reagoida siihen mitenkään, mutta rentoutui hitaasti, sulkien silmänsä ja vastasi suudelmaan haparoiden. Ensisuudelma. Se tuntui upealta.

87.

Mirata

Katseltuaan Renoa hetken Mirata päätti tarttua toimeen ja ilman varoituksia hän kuroi heidän välissään olevan raon umpeen, painaen huulensa hellästi ja kokeilevasti toisen omia vasten ilotulitusten räjähtäessä hänen vatsassaan.

86.

Remus

"H-hyvä", Reno mumisi, eikä vain osannut lopettaa hymyilemistä.  Hän suki hiuksiaan hermostuneena, miettien mitä sanoa tai tehdä. Ihmissusi oli lähes satavarma että hänen sydämensä hyppäisi ulos hänen rinnastaan ihan kohta.

85.

Mirata

Mirata nyökkäsi, hengittäen hiljaa. Hän tunsi olonsa ihmeellisen sanattomaksi sydämen hakatessa tuhatta ja sataa.
"Ei haittaa yhtään", punapää vastasi hymyillen, katsoen Renoa vastavuoroisesti silmiin.

84.

Remus

Reno naurahti hieman väkinäisesti ja puristi Miratan kättä.
"Etkö sä jo tee niin?" Hän kysyi hiljaa, hymyillen pienesti. Hän katseli hetken syvälle toisen silmiin, vetäen tämän hetken mielijohteesta lähemmäs.
"Toivottavasti tää ei haittaa.. "

83.

Mirata

Mirata nyökkäsi ja hymyili leveästi kiivetessään Renon viereen tämän sängylle. Päästyään onnistuneesti sinne, hän katsoi toista ja kallisti päätään.

''Saanko pitää sua kädestä?'' punapää kysyi yllättävän hellästi, laskien kätensä toisen kädelle. Pieni puna nousi itsepintaisesti hänen poskilleen lukuisten pisamien sekaan.

82.

Remus

Reno pudisti päätään vähättelevästi ja kömpi takaisin sänkyynsä.
"Ei haittaa", hän sanoi, taputtaen paikkaa vierellään. Ei hänen sänkynsä mikään kovin suuri ollut, mutta kyllä siinä mahtui nukkumaan kaksikin jos oli tarvis.
"Nyt voi tulla.. tuota.. roikkumaan", hän sanoi hieman tönkösti ja hymyili pienesti.

81.

Mirata

Mirata laski Renosta irti, hieroen niskaansa hieman vaivaantuneena ja virnistäen lammasmaisesti.
"Sori, sussa on kiva roikkua", punapää ilmoitti hymyillen ja haukotteli leveästi. Päivä oli ollut hyvin tapahtumarikas ja häntä alkoi väsyttää.

80.

Remus

Reno älähti varsin viisaasti Miratan rysähtäessä häneen kiinni. Hän silitti tämän hiuksia jokseenkin tönkösti, hymyillen kuitenkin vähän. Kevyt puna koristi myös hänen poskipäitään, eikä hän oikein tiennyt mitä sanoa.
"Tuotaa.. Mirata.." hän kuitenkin aloitti hetken päästä hieman vaivaantuneesti, "mun jalat ei tykkää, kun sä roikut mussa.."

79.

Mirata

Mirata tunsi pakahtuvansa onnesta toisen sanat kuullessaan. Vaikka hän olikin hyvin sosiaalinen ja avoin, hän oli silti kuin kävelevä katastrofi eikä kehuja usein sadellut, joten hän oli oppinut arvostamaan niitä vähäisiä enemmän kuin muuta. Ilon kyyneleet silmissään hän syöksyi halaamaan Renoa.

''Voi kiitos, kiitos, kiitos!'' punapää kiitteli vuolaasti ja suukotti toisen poskea, punastuen hieman.

''Sä olet tosi ihana.''

78.

Remus

Pienoinen hymy karehti Renon huulilla. Hän hyppäsi sängystä ylös, kaivellen Miratan sängystä tälle tyynyn ja peiton.
"Kiitos", hän mutisi hiljaa, jokseenkin nolona.
"Sä oot tosi kultainen."

77.

Mirata

Kevyt, melkein huomaamaton puna kohosi Miratan poskille kun tämä puhkesi hymyilemään ja nyökytteli innokkaasti.

''Totta kai!'' hän vastasi innokkaasti ja nousi ylös. Hän viittoili toistakin nousemaan nykimällä päiväpeiton kulmaa saadakseen sen pois.

76.

Remus

Reno nyökkäsi. Mirata oli aivan oikeassa. Oli vain vaikea olla olematta super varuillaan koko ajan, mikä taasen teki hänestä kärttyisen.
"Kuule Mirata.." Hän aloitti hieman epäröiden. "Haluaisitko sä nukkua mun vieressä tämän yön?" Hän kysyi kykenemättä katsomaan toiseen. Se oli varsin outo kysymys, koska eiväthän he olleet muuta kuin ystäviä, mutta jostain syystä, varmaan tuleva täysikuu vaikutti, hän kaipasi läheisyyttä.

75.

Mirata

Mirata mutristi huuliaan. Hän ymmärsi kyllä, miltä toisesta tuntui, sillä vaikka hän ei sitä näyttänytkään päällepäin, hän usein mietti juuri samaa asiaa; ettei kukaan varmaankaan oikeasti pidä hänestä.

''Hei, älä nyt. Sä opit kyllä olemaan meidän kaikkien kanssa, ja kunhan me kaikki tutustutaan paremmin, siitä tulee yhä helpompaa'', punapää lohdutti ja siirtyi istumaan Renon viereen, kietoen kätensä pidemmän harteiden ympärille.

''Kyllä ne tykkää susta, mutta se vaatii myös sulta sellasta tietynlaista... heittäytymistä, tai jotain vastaavaa'', poika tuumi ja hymyili rohkaisevasti.

74.

Remus

Reno ei sanonut enää mitään vastaväitteitä, vaan alistui kohtaloonsa mörököllinä. Hän hymyili Miratan ollessa selvästi onnellinen uusista kavereistaan.
"Enpä tiiä, Mirata", hän sanoi hieman epäröiden ja huokaisi.
"En mä osaa olla niiden kanssa, enhän mä osaa olla edes teidän kanssa.." hän valitti jokseenkin epätoivoisena, "Eikä kukaan sun lisäkses varmaan ees pidä musta.." Ei hänen ollut ollut tarkoitus alkaa mitenkään avautumaan toiselle, mutta tälle oli vain niin helppo puhua.

73.

Mirata

Mirata nyökytteli ponnekkaasti ja virnisti.

''Olet sä, vähän, mutta ei se haittaa'', hän sanoi iloisesti, heiluen hieman istuessaan.

''Joo! Ne kaks on tosi mukavia, ihania ihmisiä'', punapää toitotti energisesti ja heittäytyi sitten selälleen sängyn päälle.

''Etköhän säkin löydä jonkun sukulaissielun'', poika totesi optimistisesti, pompaten takaisin istumaan, selvästikään kykenemättä hillitsemään energisyttään ollenkaan.

72.

Remus

Reno tuhahti, muristaen huuliaan protestoivasti.
"Mä mikään mörökölli ole", hän vastusti, vaikka tiesi kyllä ettei hän mikään päivänsädekkään ollut.
"Ne on.. ihmisiä.. En mä tiiä.. Kattoo nyt", hän vastasi, tietämättä oikein mitä sanoa.
"Sä sait jo uusia kavereita.. ne kaksi mitkä puhui kaikista eniten.. Justin ja Dan?"

71.

Mirata

Mirata hieroi niskaansa, virnistäen hieman lammasmaisesti. Hän ei näyttänyt edes huomaavaan, ettei toinen vastannut hänen kysymykseensä, vaan alkoi selostaa innokkaasti.

''En mä mitään hajota. Kaikki noista, tai no melkein kaikki, vaikuttaa tosi kivoilta! On siellä muutama mörökölli, vähän niinkuin sinä, mutta eiköhän nekin oo ihan kivoja sitten kunhan ne vähän rentoutuu'', punapää lateli, katsellen Renoa uteliaasti.

''Mitä mieltä sä olet?''

70.

Remus

Reno kyllä kuuli Miratan tulon, ei sitä voinut olla kuulematta, mutta säikähti silti oven rämähtäessä auki. Hän mulkaisi punapäätä hieman ilkeästi.
"Ei tarvitse alkaa koko paikkaa hajottamaan heti ensimmäisenä päivänä", hän sanoi, ignooraten tämän kysymyksen.
"Miten meni?" hän esitti vastakysymyksen.

69.

Mirata

Mirata toivotti hyvät yöt kaikille, jotka vielä jäivät alakertaan ja kipitti sen jälkeen hänen ja Renon huoneeseen. Tavanomaisella tyylillään hän räväytti oven auki ja sulki sen yhtä äänekkäästi perässään.

''Moi! Mitä sä täällä murjotat?'' punapää kailotteli iloisesti tepastellessaan sänkynsä luo. Hän kävi istumaan sängylleen risti-istuntaan ja katseli Renoa hymyillen, työntäen lasejaan ylemmäs.

68.

Remus

Reno vietti koko illan omassa huoneessaan kehtaamatta mennä edes syömään iltapalaa. Häntä hieman hävetti oma käytöksensä, muttei voinut sille mitään. Koko tilanne oli niin uusi ja ahdistava, eikä hän tiennyt miten reagoida. Turhautunut huokaus karkasi hänen huuliltaan ja jotenkin hän toivoi vain että Mirata tulisi kohta. Niin ärsyttävä kuin tämä osasikin olla Reno piti tämän seurasta erittäin paljon.

67.

Neville

Neville nyökkäsi ja hymyli Nyyrikille, edelleen hieman punaisena kasvoiltaan.

''Okei, mä menen jo tonne'', hän vastasi ja nousi ylös, seuraten violettihiuksista Lurua. Mustahiuksinen järkeili saavansa helpoiten uuden ystävän juuri hänestä, sillä tämä ei selvästikään ollut yhtä energinen kuin Mirata ja Dan tai yhtä kärttyisä kuin Reno ja Zacharias. Hän työnsi kuitenkin ensivaikutelmat pois mielestään eikä antanut itselleen lupaa muodostaa minkäänlaisia käsityksiä muista ennen kuin oli tutustunut näihin paremmin.

66.

Lucas & Nyyrikki

Luru nyökkäsi ja hymyili pienesti takaisin. Hän piti vedenhengestä, koska tämä oli selvästi ystävällinen ja rauhallinen. Sellainen josta ehkä saattoi tulla ystävä. Violettihiuksinen nousi ylös, viittoillen porukkaa pienesti mukaansa,.

Nyyrikki puristi Nevillen kättä, hymyillen innoissaan ja suukotti tämän päälakea yhtään ujostelematta.
"Mä käyn nopeasti hakemassa merilevää meidän huoneesta ja tulen sitten kanssa", hän sanoi tuolle.

65.

Neville

Neville ei voinut olla lehahtamatta punaiseksi toisen katseen alla. Hän nyökkäsi hieman hermostuneena.

''Syön mä'', mustahiuksinen sanoi hiljaisella äänellään. ''Toi on hyvä idea'', hän kehui ja uskaltautui hymyilemään Lurulle hieman ujosti. Vedenhenki ei käsittänyt, miksi osa hänen yliluonnollisista ystävistään oli niin vastahakoinen asumaan ihmisten kanssa, sillä vaikka hänelläkin oli toki huonojakin kokemuksia ihmisistä, eivät ne loppujen lopuksi niin erilaisia olleet.

64.

Lucas

Luru nyökkäsi, katsoen Nevilleä hieman pitempään.
"Syötkö sä normiruokaa?" Hän kysyi, kun ei asioihin ollut tullut selkeyttä aikaisemmin.
"Me voitaisiin tehdä leipiä sen verran että muillekin riittää ja saa syödä sitten kun haluaa", hän ehdotti. Ehkä se osoittaisi edes osalle yliluonnollisista että täällä asuminen ei olisi aivan paskaa.

63.

Justin & Neville

Justin nousi vihdoin kunnolla ylös Ernien päältä, istui tämän viereen ja naurahti. Asiat eivät tosiaan olleet lähteneet rullaamaan ihan niin hyvin, kuin mitä hän ja todennäköisesti moni muukin oli odottanut, mutta sille ei nyt valitettavasti voinut mitään.

''Mulla ainakin'', brunette ilmoitti ja katseli muita uteliaasti. Hiljainen Nevillekin mumisi jotain, joka kuulosti etäisesti myöntyvältä vastaukselta.

62.

Lucas

Luru oli tapansa mukaan seurannut sivusta, yrittämättä edes osallistua tapahtumien kulkuun. Hieman vaivaantuneen hiljaisuuden laskeutuessa hän raapusti muistivihkoselleen isolla jotain.
"Sepäs meni aivan vitun hyvin", hän näytti paperia niin että varmasti kaikki paikalla olevat näkivät ja jatkoi raapustustaan.
"Onko muilla nälkä?"

61.

Elias & Dorian

Ernie katsoi Karuhaa pitkään ja tuhahti lopulta istuessaan takaisin sohvalle kädet suurielkeisesti rintakehälle ristittyinä Justinin rojahtaessa taas hänen päälleen makaamaan. Dorian yskäisi hillitäkseen haluaan revetä nauruun kaikkien toilailuille ja nyökkäsi.

''Joo, kuulostaa hyvältä. Meinaa vähän itselläkin nälkä kutitella'', mustablondi totesi, virnistäen niin että terävät, pitkät kulmahampaat näkyivät.

60.

Karuha

Karuha kohotti kulmaansa jokseenkin huvittuneena. Mikä helvetin äiti tuo jätkä kuvitteli olevansa.
"Tsk.. miten vain, äiti", hän mumisi, mulkoillen tätä ja nousi lähteäkseen.
"Dorian, lähdetkö mun kanssa metsästämään tänään?" Hän kysyi mennessään.
"Mulla on helvetin kova nälkä."

59.

Dorian & Elias

Dorian naurahti sekasorrolle, muttei kerennyt edes suutaan avata, kun sohvalta nousi (työnnettyään ensin päällään makaavan bruneten hieman sivummalle) seisomaan pitkä, virallisen näköinen blondi, joka yskäisi kovaäänisesti, eikä mustablondi voinut olla ajattelematta, että pojasta tuli mieleen joku tarhantäti, joka oli juuri käskemäisillään lapsia lopettamaan riitelyn.

''No niin, riita poikki nyt'', Ernie sanoi kuuluvalla äänellä, katsellen kaikkia tuimahkosti, kasvoillaan minä rupean kohta saarnaamaan teille-ilme.

''Eiköhän tässä nyt olla jo tutustuttu ihan tarpeeksi, alkaa näköjään tunteet kuumentua itse kullakin. Otetaanpas ihan rennosti'', sinisilmäinen poika pajatti mahtipontisesti ja nyökkäsi perään kuin vahvistaakseen sanomisiaan (Dorianin olisi tehnyt mieli huomauttaa, että blondi ei itsekään vaikuttanut kovin rennolta).

58.

Garret, Dandelion & Karuha

Gara naurahti, seuraten Doriania sisälle. Se oli aivan totta. Hän ei kuitenkaan kerennyt kommentoimaan mitään, kun hän jäi seuraamaan mielenkiintoista toimitusta olohuoneessa. Dandelion selitti jotain aivan järkyttävän innoissaan, eikä hän älynnyt puoliakaan mitä tämä sanoi. Onneksi sentään edes jotkut tuntuivat ymmärtävän. Hän huomasi myös että se ihmissusijätkä oli kadonnut johonkin. Sekin oli ollut naamanorsunvitulla aikaisemmin.
Dandelion lopetti selittämisensä huomatessaan Dorianin ja Garan palaavan.
"Hyvä, nyt kun te kaikki ootte täällä niin piti kysyä teiltä uusilta että mitä te syötte? Tai siis että syöttekö te normaaliruokaa ollenkaan?" Hän kysyi, saaden Karuhan tuhahtamaan nurkassa.
"Jos sä haluat että mä oksennan sun päälles niin sitten", hän sanoi, katsoen Dania kuin vähä-älyistä.
"Mutta jos sä haluat pitää jotain "perheillallisia" niin siitä vaan."

57.

Dorian

Dorian laski kätensä oven kahvalle ja kääntyi Garaan päin, väläyttäen tälle tavaramerkkivirneensä.

''Joo, se oli vähän vastahakoinen... Se teidän vittuuntuneen näköinen blondi joka makoili siellä olohuoneessa sun kanssa ei myöskään vaikuttanu kovin iloselta'', mustablondi totesi, kiroten samalla huonon nimimuistinsa johonkin ihan muualle. Hän avasi oven ja astui viileästä talvi-ilmasta takaisin lämpimään.

56.

Garret

Gara naurahti, vetäen viimeiset henkoset.
"Mä olen itsekkin saanut siitä vähän sen kuvan", hän sanoi huvittuneena, jääden miettimään hetkeksi.
"Karuha ei tunnu oikein pitävän tästä järjestelystä", hän totesi, toivoen että muisti oikein.
"Mut joo.. mennään vaan."

55.

Dorian

Dorian mietti hetken ja nyökkäsi, vaikkei osannutkaan yhdistää nimeä kasvoihin vielä. Tätä hän ei kuitenkaan myöntänyt vaan vetäisi jälleen henkoset. Hän naurahti.

''Joo, Miratahan se. Mä en sinänsä tunne niitä muita kunnolla kuin Karuhan, mut tässähän sitä sit oppii'', mustablondi totesi. ''Sen verran tiedän Miratasta että se on tosi... tuhoaltis'', poika muisti sanoa ja virnisti. Hän tumppasi tupakkansa pienellä huteralla pöydällä lepäävään kuppiin.

''Mennäänkö takas sisälle?''

54.

Garret

"Aika siistiä", Gara myönsi, vetäen savua keuhkoihinsa. Hän vilkaisi myös sisälle, mutristaen huuliaan mietteliäänä.
"En mä tiiä, huomasit varmaan ainakin tuon yhen moottoriturvan tuolla", hän sanoi, viitaten Dandelioniin.
"Mut siis .. mitäs mä niistä osaisin sanoa.. no.. en oikeastaan mitään.. paitsi että Luru ei pysty puhumaan.. se kannattaa koettaa muistaa", hän selitti haparoiden, kun ei oikeasti osannut sanoa mitään fiksua.
"Mites.. kuin hyvin sä tunnet nuo muut? Eikös Mirata ollut se joka kertan aiheutti sen kemian luokan räjähdyksen?"

53.

Dorian

Dorian virnisti, kuljettaen kalpean käden hiustensa läpi. Hän veti henkoset sätkästään ja puhalsi renkaita ulos ennen kuin vastasi.

''Ei. Mä olen täysin ainutlaatuinen'', mustablondi sanoi omahyväisellä äänensävyllä ja hymyili itsetyytyväisenä. Hän vilkaisi sivusilmällä sisälle ja heilautti kättään ikkunaa kohti epämääräisesti.

''Entä noi muut, millasia ne on?''

52.

Garret

Gara veti tupakan huulilleen ja sytytti sen, vetäen savua lähes ahnaasti keuhkoihinsa. Hän naurahti kysymykselle, katsoen Doriania huvittuneena ja puhalsi savut ulos.
"Ihan vitun väsynyt...ka lähes ketjupolttaja.. ", hän vastasi, sukien hiuksiaan,
"Entäs sä? Sun laisias ei taida tästä koulusta hirveästi löytyä.."

51.

Dorian

Dorian nousi ylös istumapaikaltaan ja virnisti Garalle.

''Mä voisin tulla sun mukaan'', hän totesi pidemmälle ja seurasi tätä parvekkeelle. Mustablondihiuksinen kaivoi nahkatakkinsa taskusta röökiaskin sekä mustan sytkärin. Hän nappasi askista yhden syöpäkääryleen, asetti sen huuliensa väliin ja sytytti laitettuaan askin taas piiloon. Hetken kuluttua susipoika puhalsi muutaman savurenkaan suustaan ja kääntyi toista kohti sätkän savutessa hänen kalpeiden, tatuoitujen sormiensa välissä.

''Joten... Millainen ihminen sä olet?'' Dorian hymyili itsevarmasti nojatessaan ovenkarmiin.

50.

Garret

Gara haukotteli leveästi, katsellen porukkaa ympärillään ehkä hieman kyllästyneenä.
"No jos vaan ollaan täällä ja jutellaan", hän kuitenkin ehdotti, nousten seisomaan.
"Polttaako teistä uusista kukaan? Mä voisin lähteä nimittäin röökille jos huvittaa tulla mukaan", hän jatkoi.

49.

Mirata & Justin

Mirata hymyili leveästi Danille, kiitollisena siitä että edes joku näistä laiskiaisista innostui hänen mukanaan. Hänestä tuntui että he tulisivat hyvin toimeen keskenään.

''Todellakin!'' punapää huudahti ja läimäytti kätensä yhteen niin lujaa, että Neville säikähti. Siihen asti epätavallisen hiljaisena pysytellyt Justin nyökytteli myös ja avasi sanaisen arkkunsa liikahtaessaan pois makuuasennostaan Ernien vatsan päältä,

''Mustakin se kuulostaa fiksulta. Ei ois kiva, jos tulis jotain väärinkäsityksiä tai vahinkoja vaan siksi, ettei me viitsitty tutustua toisiimme'', hän myöntäili ja hymyili. Brunette oli itseasiassa odottanutkin, että pääsisi tutustumaan yliluonnollisiin paremmin, sillä hänen mielestään he olivat äärettömän mielenkiintoisia.

48.

Nyyrikki & Dandelion

"Mä olen ihan samaa mieltä! Tää on aivan järkyttävän mahtava tilaisuus, oikeasti!" Dandelion intoili, hymyillen leveästi. Nyyrikki hymyili myös.
"Ei ehkä ihan mikään paska idea", hän myötäili hieman huvittuneena Miratan ja Dandelionin innokkuudesta.
"Koska mitä paremmin me opitaan tuntemaan toisemme, sitä suuremmalla todennäklisyydellä mitään ei satu." Hän jatkoi loogisena.

47.

Mirata

Mirata virnisti leveästi, eikä viitsinyt kiinnittää vastahakoisiin ihmisiin (sekä olentoihin) sen suurempaa huomiota, sillä hän melkein paloi halusta päästä tutustumaan kaikkiin.

''No, mitä me odotellaan? Tutustutaan toisiimme! Mehän tullaan asuun keskenämme jonkin aikaa, joten ois varmaan ihan hyvä tutustua, sillein että varsinkin jos ollaan vasta tavattu eikä tiedetä muuta kuin nimi, niin ois varmaan ihan hyvä tietää jokaisesta vähän jotakin meidän kaikkien'', punapää selosti innoissaan, yrittäen saada edes jonkun innostumaan mukanaan.

tajusitteks PALOI ei vittu mä olen hauska

46.

Remus, Karuha & Nyyrikki

Nyyrikki naurahti pienesti, tarttuen Nevillen käteen ja puristi sitä rohkaisevasti. Hän odotti hetken josko joku oli jatkanut, mutta koska mitään ei kuulunut hän teki niin.
"Merenneito.. tai no.. mies.." hän kertoi, virnistäen.

Karuha ja Reno mulkoilivat toisiaan hetken,  koska kumpikaan ei olisi halunnut avata suutaan. Vampyyri kuitenkin luovutti ensin. Ei se ollut niin iso asia. Hän vain pelkäsi ettei hönen äänensä kantaisi kovinkaan hyvin nyt, kun uusien ihmisten hajut olivat niin  intensiivisiä ja keskittyminen haparoi muutenkin.
"Vampyyri", hän sanoi hiljaa.

Syntyi varmaan minuutin pituinen hiljaisuus jolloin kaikki odottivat Renon avaavan suunsa. Jos tilanne ei olisi ollut niin ahdistava hän olisi varmaan voinut pysyä hiljaa vaikka maailman tappiin asti, mutta rintaa puristava ahdistus oli kamala.
"Ihmissusi", hän tuhahti lopulta.

45.

Mirata, Neville & Dorian

Mirata virnisti Danille, sillä hän oli arvannut jonkun kysyvän tuota. Kukaan muu ei näyttänyt vapaaehtoiselta vastaamaan ensin, joten punapää karaisi suurielkeisesti kurkkuaan (ja melkein viittasi).

''Mä olen elementaali!'' hän ilmoitti. ''Puoliksi tuli ja puoliksi jää'', hän selvensi vielä ja katseli muita luovuttaakseen puheenvuoron jollekulle toiselle. 

Mustablondihiuksinen Dorian, joka oli siihen asti seurannut tapahtumia suhteellisen hiljaisesti, puhui seuraavana.

''Helvetinkoira'', hän sanoi yksinkertaisesti, eikä jaksanut rueta selventämään tarkkaa lajihaaraansa.

Neville sormeili paitansa hihaa hermostuneena ja nosti sitten katseensa, päättäen hoitaa asian pois alta.

''Vedenhenki'', mustahiuksinen mumisi hiljaa ja lehahti punaiseksi, sillä hän ei ollu tottunut puhumaan niin monen henkilön edessä.

44.

Dandelion

Dandelion epäili hetken saisiko hän kysyä vai ei, mutta rohkaistui sitten. "Mitä lajeja te ootte?" Hän kysyi uteliaana, kallistaen päätään ja saattoi aistia jokseenkin pistävän mulkaisun Garan suunnalta. Olihan se ehkä tungettelevaa, mutta tulisivat ne esille jossain vaiheessa.

43.

Mirata

Mirata hymyili kaikille ja alkoi vastavuoroisesti esitellä yliluonnollisia aikalailla samaan tapaan kuin Dan oli esitellyt ihmiset. Hiljaisuus laskeutui sen jälkeen, ja kaikki vain tuijottelivat toisiaan. Kukaan ei oikein osannut sanoa mitään. Punapää heilutteli jalkojaan kärsimättömästi eikä malttanut enää olla hiljaa.

''Mitäs nyt?''

42.

Dandelion

"Samoin", Dandelion sanoi iloisesti, vilkaisten kaikkia muita ja alkoi esittelemään kaikkia ihmisiä, kertoillen heistä ehkä joitakin hieman epäolennaisia trivia asioita. Kaikki kävi paljon nopeammin niin. 

"Mukava tavata", hän sanoi kaikille muille yliluonnollisille, oikoen samalla hameensa helmaa. 

41.

Mirata

Mirata virnisti Danille leveästi ja ojensi kätensä tälle istuessaan tämän viereen, hymy hänen pisamaisilla kasvoillaan ei ottanut hyytyäkseen.

''Moi! Kiva tavata. Mä olen Mirata'', punapää esitteli itsensä ja katseli muita uteliaasti. Osa näistä näytti melkein yhtä utelialta ja osa taas... ei niinkään. Muutaman minuutin kuluttua kaikki loputkin alkoivat olla paikalla ja kahdentoista erilaisen olion joukko oli ahtautunut olohuoneeseen.

40.

Dandelion

Dandelion katseli suurella mielenkiinnolla yliluonnollisia ja katsoi heidän luokseen olohuoneeseen tullutta punahiuksista jätkää. Hän hymyili tälle leveästi, taputtaen paikkaa vieressään. 

"Istu tänne mun viereen", hän kehotti, pöyhien vaaleanpunaisia hiuksiaan.

 "Mä olen Dandelion, mut sano vaan Dan."

39.

Zacharias & Mirata

Zacharias lojui sohvan vasemmalle puolelle sijoitetussa nojatuolissa ja katseli yliluonnollisten saapumista kulmiensa alta. Hän ei nähnyt minkäänlaista pointtia sille, miksi niiden kummajaisten piti tunkea juuri heidän asuntolaansa, mutta hän ei viitsinyt valittaa enää yhtään enempää saatuaan edellisen illan valitusvirtensä jälkeen kunnon saarnan Ernieltä.

Mirata heitti laukkunsa hänelle osoitetun huoneen lattialle ja loikki sen jälkeen portaat alas katselemaan uteliaasti uusia kämppiksiään. Hän arveli nähneensä kaikki heistä joskus koulussa, mutta ei tiennyt suurimman osan nimiä eikä ollut koskaan puhunutkaan heille. Punapää hieroi hajamielisesti kämmenessään olevaa palovammaa, jonka oli saanut aamulla sytytettyään innoissaan vahingossa melkein vessassa sijaitsevan käsipyyhkeen palamaan.

38.

Nyyrikki & Garret

Nyyrikki nyökkäsi hyväksyvästi ja huokaisi, kun oli pakko lähteä raahautumaan takaisin maalle. Hän ui altaan reunalle, jossa tikkaat olivat ja tarrasi niihin ennen kuin muutti itsensä takaisin ihmiseksi. Hän ei osannut uida ihmismuodossaan, joten oli suhteellisen pelottavaa olla vedessä ilman pyrstöä. 

seuraavana päivänä:

Gara haukotteli järkyttävän leveästi ja katseli olohuoneen sohvalta kuinka joukko lähes täysin tuntemattomia yliluonnollisia raahasi kamojaan heidän asuntolaan. Asuntolan valvoja oli vahtimassa ja neuvomassa, että kaikki varmasti sujuisi. Mitähän tästäkin oikein tulisi?

37.

Neville

Neville nyökkäsi hymyillen ja sukelsi Nyyrikin perässä veden alle. Noustuaan pinnalle jälleen hän tajusi kellon olevan suunnilleen puolta yhtä, ja ähkäisi hämmästyneenä.

''Meidän kannattais varmaan mennä takaisin'', hän totesi ja nousi altaasta ylös, palaten samalla aineellisen muotoonsa. Neville poimi pyyhkeensä seinän vierestä ja alkoi kuivata mustia hiuksiaan.

36.

Nyyrikki

Nyyrikki olisi halunnut jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi, mutta ajan kulku oli valitettava asia. Hän vilkaisi suurta seinäkelloa, jonka viisarit kykeni erottamaan juuri ja juuri. 

"Tulehan, uidaan nyt ja mennään sitten takaisin", hän kehotti  hetken kuluttua, perääntyen ja sukelsi veden alle, vetäen Nevillen mukaansa. 

35.

Neville

Neville sulki silmänsä ja hymyili suudelmaan hellästi vastatessaan siihen varovasti. Hän tunsi ilotulitteet ja kuuli enkelikuorot, eikä olisi halunnut niiden loppuvan. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen hän joutui vetäytymään hieman kauemmas ja katsoi Nyyrikkiä hieman ujosti, mutta pieni hymy huulillaan.

34.

Nyyrikki

Nyyrikki epäili jo hetken tehneensä kauhean virheen, peläten pilanneensa heidän ystävyytensä kokonaan. Nevillen suostuessa tuntui kuin järkyttävän kokoinen painolasti olisi pudonnut hänen harteiltaan. Hän hymyili rakastavasti, kumatuen suutelemaan toista uudelleen. 

33.

Neville

Neville katsoi Nyyrikkiä silmiin, eikä tiennyt mitä sanoa. Hän avasi suunsa muutaman kerran, kuin kala kuolleella maalla, mutta ei edelleenkään saanut ääntäkään suustaan. Hän halusi, halusi suostua, sanoa kyllä, mutta jokin hänen sisällään käski varomaan. Käski pelkäämään. Käski uskomaan, että yksin oli parempi olla. Neville päätti, ettei uskoisi. Hän nyökkäsi.

''Haluan'', hän kuiskasi käheällä äänellä, tunsi kyyneleet silmiensä takana.

32.

Nyyrikki

Vaikka Neville vastasikin suudelmaan Nyyrikki piti sen lyhyenä ja vetäytyi hetken päästä pois. Hän ei kääntänyt katsettaan toisen silmistä, vaan katsoi tätä kysyvästi. He olivat pyörineet tällä hieman epävarmalla friendzone alueella jo hyvin pitkään. 

"Haluaisitko sä olla mun poikaystävä, Neville?" hän kysyi hiljaisesti, mutta täysin suoraan ja vakavissaan. 

31.

Neville

Olisi ollut vähättelyä sanoa, että Neville yllättyi tai säikähti hieman; tosiasiassa hänen mielensä huusi hoosiannaa, mutta jokin hänen kehossaan oleva refleksi tai suojeluvaisto toi muistoja kovasta äänestä ja kylmästä kädestä. Jostain syystä poika ei pystynyt tottelemaan vaistojaan, vaan sulki silmänsä ja vastasi suudelmaan yhtä hellästi. Nyyrikki ei ole sellainen, ei ole se eikä se tee sellaista vaikka joku ,  tekikin, Neville hoki päänsä sisällä lämpimän tunteen läikähdellessä jossain rintakehänsä ja vatsansa tienoilla.

30.

Nyyrikki

Nyyrikki oli hetken hiljaa, kun ei oikein edes itse tiennyt mitä oli aikonut sanoa. Rakastan sinua? Hän kohotti kätensä Neville läpikuultavalle poskelle, hymyillen lempeästi ja silitti kevyesti. He olivat hyvin altaan reunassa, joten hänen oli helppo painaa toinen seinää vasten. Hän katsoi tätä suoraan silmiin, painaen huulensa tämän huulille hellästi. 

29.

Neville

''Mitä?'' Neville kuiskasi, huomaten, ettei ääntä tullut enempää. Se kuoli hänen kurkkuunsa matkalla ylöspäin ja hän nielaisi sen pelokkaasti takaisin alas. Hän ei osannut lukea toisen ääntä, ei tiennyt mitä odottaa. Jotain hyvää vai jotain kamalaa? Poika katseli toista hieman ujosti ja hämmentyneenä, kiittäen edelleen olemattomia luojia siitä, että ei ollut lihaa ja verta sinä hetkenä. Hiljaisuus ja äkillinen läheisyys alkoivat tuntua tukalilta.

28.

Nyyriikki

Nyyrikki huomasi jotenkin maagisesti jäävänsä aina tuijottamaan Nevilleä. Hän kirosi mielessään, jyystäen huultaan. Kyllä hän oli huomannut ihastuneensa toiseen jo aikoja sitten, mutta nyt alkoivat asiat käydä jo hankaliksi.
"Neville", sinihiuksinen aloitti, uiden lyhyemmän viereen. Poskia kuumotti.

27.

Neville

Nevillen läpi kulki lämmin tunne Nyyrikin sanat kuullessaan ja hän kiitti onneaan siitä, että oli sillä hetkellä läpinäkyvä; hän löisi vaikka päästään vetoa, että olisi ollut tomaatinpunainen ihmismuodossaan. Hän mumisi jotain, joka kuulosti etäisesti kiitokselta ja hymyili hieman ujosti. Kiitollisena tekemisestä hän nyökkäsi ja lähti uimaan eteenpäin, pysähtyen vähän matkan päähän. Poika nosti sormiaan hieman, jolloin osa vedestä hänen ympärillään nousi ylös ja muodosti ilmassa kuvioita.

26.

Nyyrikki

Nyyrikki tunsi jalkojensa vaihtuvan pyrstöksi ja veden alla hengittäminen kävi helposti. Hän olisi halunnut jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi, mutta hän halusi nähdä Nevillen. Hän nousi takaisin pintaan ja katseli ystävänsä todellista muotoa, toinen oli niin kaunis.
"Sä olet todella kaunis noin", hän sanoi suoraan, hymyillen lempeästi.
"Tule uidaan pari kierrosta", hän jatkoi kuitenkin nopeasti, hieman hermostuneena.

25.

Neville

Neville punastui hieman ja yritti turhaan siloitella hiuksiaan hiiviskellessään altaalle Nyyrikin perässä. Hän varmisti, että ovi oli kiinni ja laski sitten pyyhkeensä lattialle, kuoriutuen hitaasti vaatteistaan pois, ennen kuin laskeutui suhteellisen lämpimään veteen ja hengitti syvään. Hän kosketti käsivarttaan kiertävää tatuointia hellästi ja tunsi, kuinka se salli hänen muuttua alkuperäiseen, läpinäkyvään muotoonsa. Hän oli jälleen yhtä veden kanssa, eikä mikään tuntunut niin mahtavalta.

24.

Nyyrikki

Nyyrikki virnisti, muttei sanonut mitään. Hän katseli hetken Nevilleä lempeä katse silmissään ennen kuin pörötti tämän tukkaa voimakkaasti.
"Nonni, aletaan sit painua", hän hoputti, tarttuen toisen käteen. He hiippailivat nopeasti uima-altaalle, oikeastaan se muistutti sisällä olevaa tekojärveä, eikä Nyyrikki paljoa aikailkut. Hän heitti housunsa seinän viereen ja hyppäsi pää edellä altaaseen.

23.

Neville

Neville puri huultaan ja mietti ankarasti. Tarjous oli kyllä houkutteleva, hän halusi mennä ja ulkona tosiaankin oli kaunista. Mustahiuksinen poika huokaisi ja nousi ylös sängystään.

''Okei sitten. Et kyllä ota kaikkea vastuuta ettet joudu yksin ongelmiin'', hän mumisi ja otti Nyyrikin tarjoaman pyyhkeen vastaan.

''Ei sitten viivytä koko yötä, jooko?''

22.

Nyyrikki

Nyyrikki naurahti, nousten sängyltään ja kaiveli heille pyyhkeet valmiiksi.
"Mä otan vastuun", hän sanoi hymyillen, "tule nyt. Haluut kuitenkin." Sen oikein näki Nevillen naamasta.
"Kuukin on tosi kirkas niin siellä on tosi kaunista." Hän lisäsi, vilkaisten ulos.

21.

Neville

Neville säikähti yhtäkkistä ääntä ja katsoi Nyyrikkiä yllättyneenä. Hän vilkaisi seinäkelloa, joka näytti ajaksi viittä vaille kaksitoista. Allas oli jo suljettu, ja säännöissä kiellettiin sinne meneminen yhdentoista jälkeen. Toisaalta, poika ajatteli, olisi mukava käydä lepuuttamassa hermoja vedessä ennen huomista muuttoa, mutta...

''Entä jos me jäädään kiinni?'' Neville kysyi hermostuneena ja näpräsi sormillaan punavalkoisen paitansa helmaa.

20.

Nyyrikki

"Neville, mä haluaisin lähteä uimaan", Nyyrikki sanoi yllättäen ja vilkaisi lyhyempää. Kello lähenteli kylläkin jo kajtatoista, eikä altaalle olisi saanut enää edes mennä, mutta oli hän ennenkin siellä yöllä käynyt. Hän vain haluaisi Nevillen rentoutuvan, eikä vain murehtivan huomista muuttoa. Ilmoitus oli tullut joitakin päiviä sitten ja se oli selvästi pyörinyt enemmänkin toisen päässä.

19.

Dorian

Dorian iski silmää ja virnisti itseään lyhyemmälle, violettihiuksiselle pojalle ja lähti sitten lampsimaan rehtorin kansliasta poispäin. Ovella hänen seuraansa liimaantui pienoinen lauma tyttöjä, ja olipa mukana muutama jätkäkin. Mustablondihiuksinen vain hymyili näille valloittavasti niin, että terävät kulmahampaat näkyivät.

18.

Lucas

Luru kohtasi pitkän itsevarman jätkän katseen hetkellisesti ja mutristi huuliaan. Tämä vaikutti juuri sellaiselta ihmiseltä, jota hän tulisi inhoamaan. Ei tietenkään saisi ollu ennakko luuloja, mutta hän oli kyllä nähnyt tuon ja tämän ihailija lauman. Playboy. Rehtorilla ei onneksi enää ollut juurikaan sanomista. Tämä ilmoitti muuton tapahtuvan viikonloppuna. Ei auttanut kuin toivoa parasta.

17.

Neville & Dorian

Neville tavoitti Nyyrikin katseen ja hymyili tälle hieman epävarmasti, katsellen heidän edessään seisovia ihmisiä vähän epäluuloisesti. Hän ei oikein tiennyt mitä ajatella koko asiasta. Toisaalta oli mukava päästä tapaamaan ihmisiä, mutta toisaalta taas ei.

Mustablondihiuksinen Dorian katseli kaikkia vuoron perään pitkään ja arvostelevasti, hymyillen jokaiselle itsevarmasti. Jokainen näistä, sekä ihmiset että yliluonnolliset, joita hän ei tuntenut niin hyvin, näyttivät siltä, että heillä oli edes jonkinlaista järkeä päässä.

16.

Nyyrikki

Nyyrikki hymyili myös. Idea kuulosti varsin hyvältä, mahtava mahdollisuus todella. Rehtori selitti että nämä ihmiset tässä heidän kanssaan olivat heidän tulevia asuinkumppaneitaan ja esitteli heidät nopeasti toisilleen. Oli ihmeellistä miten hyvä muisti rehtorilla oli. Rehtori myös mainitsi, että nykyiset huoneparit eivät vaihtuisi , mikä oli tavallaan helpotus, hän saisi pysyä Nevillen kanssa.

15.

Mirata

Mirata kuunteli vanhan miehen selitystä innoissaan ja läimäytti kätensä yhteen tämän sanottua muuton tapahtuvan aivan lähiaikoina, ellei jopa saman päivän aikana.

''Jes! Päästään tutustumaan ihmisiin kunnolla!'' punapää kailotti, virnuillen leveästi. Hän ei ollut oikein päässyt vielä tutustumaan ihmisiin kunnolla, joten hän odotti muuttoa innokkaasti, ainakin innokkaammin kuin jotkut muut (hän vilkaisi kiroavaa poikaa sekä hyvin hermostuneen näköistä mustahiuksista).

''Joko voidaan mennä pakkaamaan? Mihin asuntolaan me mennään ja keitä siellä asuu?'' Mirata kyseli malttamattomana.

14.

Karuha

"NANI?!" Karuha huudahti järkyttyneenä. "Sä et voi tehdä tätä! Mä en voi asua ihmisten kanssa!" hän mesosi, mutta lopetti lähes heti rehtorin katsoessa häneen merkitsevästi. Tämä selitti että se olisi aivan välttämätöntä, mutta turvallisuussyistä tietetenkään ihmisiä ja yliluonnollisia ei nukkuisi samassa huoneessa. Mustahiuksinen puri huultaan ahdistuneena, kiroten ranskaksi. Rehtori myös suositteli kaikille koululle jäämistä loman ajaksi, jotta he voisivat paremmin tutustua ja muuta sellaista.
"No.. Milloin me muutetaan?"

13.

Neville

Neville väänteli neuleensa hihaa hermostuneena ja pureskeli huultaan verille. Hän vilkuili muita kutsuttuja ujosti, eikä kohdistanut katsettaan kehenkään, tuijottaen lattiaan ja yrittäen olla mahdollisimman normaalisti. Mustahiuksinen poika säpsähti rajusti rehtorin alkaessa puhua matalalla rintaäänellä, selventäen tilannetta opiskelijoille ja täten vahvistaen aiemmin koulussa liikkuneet huhut todeksi.

12.

Remus

Kesken tunnin rehtorin sihteeri tuli pyytämään tiettyjä opiskelijoita rehtorin kansliaan. Ihmisiä ja yliluonnollisia ja valitettavasti Renokin oli myös yksi niistä. Hän katseli kaikki muita kutsuttuja, ei tuntenut kovinkaan montaa. Käytävällä oli myös pari tyyppiä lisää. Kukaan ei uskaltanut kysyä sihteeriltä mistä oli kysymys, joten he seurasivat kiltisti tätä rehtorin luo.

11.

Justin & Elias

Justin nyökkäsi, eikä oikeastaan löytäyt mitään syitä, miksi yliluonnollisten tuleminen heidän asuntolaansa olisi huono juttu; hehän vain oppisivat tuntemaan heidät paremmin.

''Se ois aika jännää'', brunette totesi ja hymyili, tähystellen tummanruskeilla silmillään ympärilleen, mutta Zachariaksen tympeästä naamataulusta ei näkynyt jälkeäkään missään.

''No, ehkä meidän täytyy luottaa siihen, että asianomaiset tekee oikeat päätökset asian suhteen, mikäli se edes on totta'', Ernie totesi tärkeänä ja katsahti sitten ranteessaan olevaa kelloa. Se oli sitä mieltä, että jos he eivät kiirehtineet, myöhästyisivät he seuraavalta tunnilta. Blondi ei ollut varma kahdesta muusta, joten hän nappasi Justinia käsivarresta ja alkoi määrätietoisesti raahata hölmistynyttä ystäväänsä käytävällä kohti seuraavan tunnin luokkaa.

''Näkemisiin!'' hän kailotti kahdelle jälkeen jääneelle ja katosi nurkan taakse kalpea brunette vanavedessään.

10.

Dandelion & Lucas

Dan nappasi lapun Ernieltä, kun tämä oli sen lukenut. Hänen silmänsä levisivät hieman koomisesti.
"Aatelkaa jos ne sijoitetaan meidän asuntolaan", hän sanoi innoissaan. Se olisi kamalan siistiä.
Luru hymyili pienesti ja jäykästi Justinille, nyököten tervehdykseksi. Hän kohautti olkiaan ja pudisti päätään. Hänellä ei ollut pienintäkään hajua mitä tapahtuisi vai tapahtuisiko edes mitään.

9.

Justin & Elias

Justin kohautti olkiaan, mutta rupesi innokkaasti selostamaan Danille jotain satunnaisia keskeneräisiä lomasuunnitelmia, huomaamatta itsekään Ernien taakse ilmaantunutta Lurua. Pitkä blondi itse sen sijaan käännähti ympäri ja luki lappusen, joka hänen kouraansa oli juuri tyrkätty. Hän kurtisti kulmiaan luettuaan sen.

''Mihin ne sitten menevät?'' Ernie kysyi, saaden Justinin lopettamaan selontekonsa ja kääntyen katsomaan ystäväänsä uteliaana. Silloin hän huomasi Lurun ja hymyili tällekin iloisesti, moikaten tätä heiluttamalla vapaata kättään pienesti. Ernie mietti asiaa edelleenkin kulmat hieman kurtussa. Oli hän joitain huhuja kuullut, mutta ei sellaisia kuulopuheita passannut mennä uskomaan.

8.

Dandelion & Lucas

Dandelion nyökkösi tervehdykseksi hymyillen. Ei hän tulijaa kunnolla tuntenut, Ernieksi Justin aina tuota kutsui, mutta jokin kutina oli ette se ollut toisen oikea nimi.
"Suunnitelmia lomalle?" Hän kysyi molemmilta, huomaamatta pientä violettihiuksista poikaa, joka käveli Ernien taa ja nykäisi tätä hihasta.
Lurun ilme oli mitään sanomaton, kun hän ojensi lappusen Ernielle.
"Kuulitteko te siitä ongelmasta toisessa asuntolassa? Kuulemma yliluonnollisten tiloissa ei ole tilaa kaikille." Ei asia sinänsä häntä kiinnostanut, mutta muita se ainakin näytti kohisuttavan.

7.

Justin & Elias

Justin virnisti hyväksyvästi ja naurahti itsekin, sillä ei ollut oikeastaan itsekään varma, mitä heillä piti sinä päivänä olla. Hän päästi irti Danin kädestä ja nyökkäsi.

''Jotain'', hän päätti ja äkkäsi sitten hieman tympääntyneen näköisen Zachariaksen, joka käveli hänen ohitseen nopeasti lyhyesti nyökäten, sekä Ernien pitkän hahmon tulevan vihdoin ja viimein luokasta ulos tyytyväinen ilme kasvoillaan. Brunette heilutti kättään ystävälleen ja harmitteli mielessään sitä, että Zachariaksella näytti olevan kova kiire päästä jonnekin muualle.

''Päivää'', Ernie tervehti Dania kohteliaasti paikalle saavuttuaan ja hymyili ystävällisesti Justinin ripustautuessa hänen käsivarteensa, kun ei muuten ylettänyt tässä roikkumaan.

6.

Dandelion

"Ei yhtään paskempi idea", Dandelion myötäili, tutkiskellen myös omia kynsiään. Vanha vaalean sininen väri alkoi olla jo tullut tiensä päähän.
"Eikös meillä pitänyt olla tänään jotain.. jotain .. ", hän naurahti, kun ei muistanutkaan enää.
"Jotain.."

5.

Justin

Justin ilahtui jonkun viimein ilmaantuessa hänen luokseen ja hymyili leveästi Danille, napaten toisen tämän käsistä omiinsa ja tutkien sitä nyökkäillen.

''Tummanvioletti ois ihan sun väri'', brunette totesi ja kohotti katseensa toisen kynsistä tämän silmiin, kallisten päätään kysyvästi.

''Tai ehkä sittenkin joku viininpunainen?'' hän mumisi, enemmänkin ehkä itselleen, käyden päänsä läpi joskus oppimiaan värisävyjä.

4.

Dandelion

Dan pakkasi laukkunsa varsin nopeasti ja asteli ulos luokasta. Hän huomasi Justinin, eikä voinut olla hyökkäämättä tämän luokse. Ennen tuntia alkanut keskustelu millaista kynsilakkaa hänen pitäisi seuraavaksi käyttää oli jäänyt pahasti kesken.
"Mä mietin vähän tossa tunnilla ja mietin et pistäisin kerrankin jotain tummempaa väriä kun käytän aina hirveän vaaleita sävyjä", hän alkoi selittää, uskoen kyllä toisen älyävän mistä hän puhui.

3.

Justin

Kellon soitua äänekkäästi Justin pomppasi ylös tuoliltaan, pakkasi tavaransa laukkuunsa ja kiiruhti ovelle odottamaan Zachariasta (joka näytti siltä että oli kerennyt nukahtaa), Ernietä (joka taas näytti sangen pettyneeltä, että tunti saattoi olla jo ohi) tai jotakuta muuta, kenet tunsi. Vaikka tunnit kävivätkin tylsiksi, oli tunnelma jotenkin jännittynyt odotuksesta, sekä lomaa että lähestyvää joulua kohtaan. Vaikka kotoa ei ollutkaan taas kuulunut mitään, ei brunette antanut sen häiritä itseään vaan naputteli sormillaan kärsimättömästi käsivarttaan pieni hymy huulillaan odotellessaan hitaiden ihmisten valumista luokasta.

2.

Gara

Gara ei juurikaan kiinnittänyt huomiota oppituntiin, koska se ei ollut kuin tyhjänpäiväistä jauhamista. Hän osasi jo tuon asian, eikä hänellä riittänyt keskittyminen vielä tähän aikaan aamusta. Onneksi kohta tosiaan olisi loma ja hän voisi nukkua milloin vain. Ilmassa tuntuvan odotuksen saattoi tuntea.

1.

Zacharias

Zacharias venytteli käsiään päänsä yläpuolella ja haukotteli leveästi. Joululomaan oli enää muutama päivä, eikä poika nähnyt tunneissa enää minkäänlaista järjenhiventäkään, sillä eivät he enää muuta tehneet kuin kertasivat tai vain yksinkertaisesti olivat. Blondi olisi paljon mielummin viettänyt aikaansa nukkumalla luvattoman mukavassa ja pehmeässä sängyssään monen tunnin kylmällä, kovalla penkillä istumisen sijasta. Zacharias kuljetti kättään huolettoman laiskasti läpi tummanblondien hiustensa ja katsoi ikkunasta ulos jonkun kajahtaneen opettajan paasatessa vuoristojen myrskyistä kovinkin innokkaasti. Lumi putoili hellästi pihamaalla ja taivas oli vaaleansininen.