Neville
Neville katsoi Nyyrikkiä silmiin, eikä tiennyt mitä sanoa. Hän avasi suunsa muutaman kerran, kuin kala kuolleella maalla, mutta ei edelleenkään saanut ääntäkään suustaan. Hän halusi, halusi suostua, sanoa kyllä, mutta jokin hänen sisällään käski varomaan. Käski pelkäämään. Käski uskomaan, että yksin oli parempi olla. Neville päätti, ettei uskoisi. Hän nyökkäsi.
''Haluan'', hän kuiskasi käheällä äänellä, tunsi kyyneleet silmiensä takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti