118.

Karuha & Garret

Karuha nyökkäsi, miettien hetken mitä sanoisi seuraavaksi. Ernie oli pelottavan fiksun oloinen.
"Niin, sen takia me muutettiin tälle seudulle alunalkaenkin", hän kertoi, sukien pitkää tukkaansa. Ja koska kotona ei ollut enää turvallista.
"Mutta sä et voi oikeasti uskoa miten vaikeaa se joskus on. Varsinkin silloin jos jotain sattuu vahingossa jollekin. Kaikki tuoksut on jo muutenkin kamalan houkuttelevia, mutta suoranainen veren tuoksu.. " hän selitti hieman kiivaasti, äänen muuttuessa hieman haaveilevaksi. Hänen silmänsä alkoivat punertaa aavistuksen ennen kuin hän palasi takaisin järkiinsä.
"Mutta..  siis.. niin.. Tää on hyvä mahdollisuus.. " hän mutisi nolona.

"Ei se oikeasti ole niin vakavaa, vaikka Ernie ei tullutkaan", Gara naurahti, vetäen kätensä vapaaksi Justinin otteesta. Hän kuitenkin teki sen vain ottaakseen kiinni tämän kädestä itse. Helpompi niin kuin että toinen olisi roikkunut.

117.

Elias, Zacharias & Justin

Ernie kuunteli toisen selitystä, nyökkäillen aina välillä merkiksi siitä, että kuunteli.

''Se käy järkeen. Jos sä et opi hallitsemaan itseäsi, tulevaisuudessa voi tosissaan tulla tilanteita joissa käy köpelösti'', hän järkeili. Hän pyyhkäisi hiuksia otsaltaan, puri huultaan ja, hyvin epäerniemäiseen tapaan, virnisti hieman.

''Mutta hyvähän sun on täällä harjoitella itsehillintää. Koulu puoliksi täynnä ihmisiä ja puoliksi muita yliluonnollisia'', blondi totesi hymyillen.

Zacharias hymähti ja katsahti mainitun selkää pikaisesti, ennen kuin taputti vierelleen ilmaantunutta Justinia päälaelle.

''Ja tämä tässä. Se ei varmaankaan puhu Ernielle koko loppupäivänä, tai ainakaan pariin tuntiin'', blondi kiusasi ja ansaitsi leikkimielisen tuhahduksen lyhyemmältä. Justin huitaisi Zachariaksen käden suurielkeisesti pois ja siirtyi kauemmas tästä Garan viereen, tarrautuen tämän käsivarteen kiinni. Hän kohotti katseensa pidempään ja hymyili.

116.

Karuha & Garret

Karuha kohotti kulmaansa yllättyneenä. Tämä ihminen oli varsin mielenkiintoinen. Pienimuotoinen viekas virne kohosi hänen huulilleen.
"Älä ole niin varma", hän naurahti, sukien pitkää tukkaansa.
"Okei, mut erotetaan tästä koulusta jos mä alan syömään muita opiskelijoita, joten yritän parhaani pitää tietynlaisen.. mmh.. etäisyyden kaikkiin joiden kanssa asiat voisi mennä liian riskialttiiksi", hän selitti, eikä oikeasti yhtään ymmärtänyt miksi. Hän yleensä piti kyllä omat asiansa täysin itsellään.
"Mutta porukat sanoo että mun on pakko opetella hillitsemään itseäni paremmin tai muuten tulevaisuudessa käy hullusti, joten.. pakko kai riskejä on välillä ottaa.. "

Gara naurahti, laskien savut ulos keuhkoistaan samalla. Tämä oli jo toinen tupakka tällä reissulla, vaikka he olivat vasta päässeet kaupunkiin.
"Koska meidän ilopillerit olis suuttuneet pahanpäiväisesti, varsinkin Dandelion", hän sanoi, vilkaisten edessä käsikädessä kulkevaa kolmikkoa. Kyllä hän oli huomannut Danin todella pitävän Zachista, muttei kyllä ollut aivan varma oliko Zach itse tajunnut sitä.

115.

Elias & Zacharias

Ernie nyökkäsi, pudistaen päätään hymyillen. Oli paljon mielenkiintoisempaa kuunnella aitoja faktoja, kuin jotain roskaa, jota Justin hänelle aina selosti, ja jota hän kohteliaisuudessaan kuunteli.

''Älä pyytele anteeksi. Ei mua oikeastaan haittaa... Ja mä oletan, ettet sä ole mua syömässä'', blondi totesi hieman huvittuneella äänensävyllä.

Zacharias haukotteli työntäessään käsiään syvemmälle tummanpunaisen talvitakin uumeniin. Hän kirosi sitä iänkuista noidankehää, jossa kylmyys seurasi väsymystä. Blondi potkiskeli kiviä kävellessään ja katseli edellään iloisesti hälisevää joukkoa puoliksi huvittuneena ja puoliksi ärsyyntyneenä.

''Miksen mä jääny kämpille nukkuun...'', poika mumisi enimmäkseen itselleen.

114.

Karuha

Karuha virnisti niin että kulmahampaat näkyivät.
"Kyllä siinä pakosta luo tietynlaisen siteen kun metsästää yhdessä", hän sanoi.
"Se on kuitenkin.. mmh..  varsin.. intiimiä puuhaa omalla tavallaan", hän jatkoi, mutta hymyili pahoittelevasti, kun tajusi kenelle puhui. 
"Gomen, mä en aina tajua ajatella että jotkut ei välttämättä tykkää jos puhun metsästämisestä.. varsinkaan ihmiset yleensä.. Ne pelkää että mä syön ne lähes automaattisesti, kun ne tajuaa mistä mä puhun."

113.

Elias

Ernie naurahti hymyillen. Hän sulki kirjansa ja asetti sen hieman sivummalle.
"Teistä huomaakin että te olette tunteneet jo kauemmin... Teillä on sellaista tietynlaista kemiaa", blondi tuumaili. Hän risti kätensä rintakehälleen ja nojasi taaksepäin sohvan selkänojaa vasten, toinen nilkka toiselle polvelle nostettuna.

112.

Karuha

Karuha punastui hieman, heilauttaen kättään vähättelevästi. Miksi hän oli mennyt sanomaan sen?! Onneksi Elias vaihtoi aihetta nopeasti.
"Joo, mä vahingossa menin sen alueelle metsästämään, kun muutettiin tänne", hän selitti täysin suoraan, virnistäen.
"Siitä lähtien me ollaan sitten enemmän ja vähemmän pyöritty yhdessä.. "

111.

Elias

Ernie hymyili takaisin hieman hämmentyneenä.
"Kiitos, luulisin?" hän kiitti hämillään. Mielessään hän totesi, ettei vampyyrin käsi tuntunut erilaiselta, viileämmältä vain. Blondi mietti hetken mitä sanoisi.
"Joten... Te olette Dorianin kanssa tunteneet pidempään?" hän totesi kysyvästi.

110.

Karuha

Karuha hymyili, nyökäten.
"Suuressa porukassa menee vähemmästäkin hermot kireelle", hän sanoi ja ojensi kätensä.
"Bonjour", hän tervehti, puristaen kättä pienesti, mutta laski kuitenkin nopeasti irti. Oli hämmentävä koskettaa ihmistä.
"Sä olet ihanan lämmin", hän totesi ennen kuin kerkesi estää itseään.

109.

Elias

Ernie nosti katseensa kirjastaan hieman yllättyneenä. Hän ei ollut todellakaan odottanut toisen sanovan noin, joten hän ei myöskään voinut olla hymyilemättä hieman. Ehkä vampyyri ei ollutkaan ihan niin kamala.
"Menneet on menneitä. Anteeksi itsenikin puolesta. Me taidettiin aloittaa vähän väärällä jalalla", blondi totesi ja ojensi kätensä eteenpäin virallisesti.
"Hei."

108.

Karuha

"Ja olen edelleen", Karuha myötäili, virnistäen aivan pienesti. Ihminen ei ollut läheskään niin ärsyttävä nyt kun he olivat kahdestaan. Tämä tuoksui myös vallan mainiolta nyt kun hän pytyi keskittymään hakuun tarkemmin. Suuressa joukossa siitä ei tullut mitään.
"Mä en tarkoittanut olla ihan niin tökerö silloin pari päivää sitten", hän mutisi hetken päästä.

107.

Elias

"Silti", Ernie mumisi seuratessaan toista olohuoneeseen ja istuen takaisin aikaisemmalle paikalleen kirjojensa ääreen. Hän nyökkäsi vastaukseksi.
"Joo. Ja sä olit Karuha", blondi totesi kysyvällä äänensävyllä, pyyhkien hiuksia otsaltaan hieman sivummalle, turhaan tosin sillä ilman geeliä ja lakkaa ne eivät pysyneet sivulla.

106.

Karuha

"En mä vuoda verta yhtä helposti kuin te", Karuha sanoi, napaten viimeiset sirut käteensä ja tiputti ne roskikseen.
"Elias, eikö vain?" Hän muisteli ihmisen nimeä, kävellen olohuoneeseen ja istui nojatuoliin.

105.

Elias

Elias vilkaisi vampyyriä ja väläytti tälle pienen hymyn.
"Ei siitä vaivaa ole", hän mumisi, nousi ylös lasinsirut käsissään ja tiputti ne roskapönttöön, varoen telomasta itseään.
"Varovasti niiden kanssa. Verta on tosi hankala saada matoista pois", blondi varoitteli.

104.

Karuha

Karuha hätkähti nähdessään ihmisen, perääntyen vähän. Hän kurtisti kulmiaan vähän pettyneenä itseensä, nojautuen sitten itsekkin keräämään sirpaleita.
"En mä mitään riehu.. kunhan vaan järkytyin tuosta jääkaapin katkusta", hän selitti hieman nolona.
"Ei sun oo pakko. Mä osaan kyllä itse siivota sotkuni", hän jatkoi.

103.

Justin & Elias

Justin irvisti hieman, mutta naurahti kuitenkin.
"Hujoppi", hän piikitteli takaisin, siloitellen tummanruskeat hiuksensa takaisin ojennukseen.

Muut olivat juuri lähteneet ja särkyvän lasin ääni sai hetkeksi kirjaan uponneen Ernien hätkähtämään rajusti. Hän pomppasi ylös sohvalta ja riensi keittiöön.
"Mitä sä riehut täällä?" blondi kysyi, pyyhkien etuhiuksia pois otsaltaan. Hän kurtisti kulmiaan ja kumartui sen enempää puhumatta keräämään lasinsiruja varovasti lattialta.

102.

Garret & Karuha

Gara pyöräytti silmiään, virnistäen kuitenkin pienesti. Hän kyykistyi hieman, jotta toisen olisi helpompi taputtaa hänen olkaansa.
"Pätkä", hän kiusasi, pörröttäen Justinin hiuksia.

"Menisitte jo", Karuha hoputti, lähtien keittiöön. Hän ei ollut käynyt siellä kovin montaa kertaa, joten ei tiennyt missä mitäkin oli. Hän vilkaisi jääkaapin sisältöä, nyrpistäen nenäänsä ruoalle. Voi luoja miten kamalan hajuista. Hän perääntyi ehkä hieman liiankin nopeasti, huitaisten kädellään lasin lattialle.
"Merde!" Hän kirosi, kun lasi särkyi. Tämä ei todellakaan mennyt niin kuin piti.

101.

Justin & Elias

Justin, joka oli kerrankin malttanut päästää irti Erniestä (mielenosoituksellisesti tosin, tämän kieltäydyttyä kaupungille lähtemisestä), virnisti Garalle ja nyökkäsi ponnekkaasti.

''Totta kai on. Kivaa siitä tulee'', hän vakuutteli ja taputti pidempää niin hyvin olalle kuin yletti, vaikka se näyttikin hieman koomiselta. Brunette veti mustan talvitakin ylleen ja jäi sitten odottamaan muita.

Ernie vilkuili lukemisensa lomasta lähtevää porukkaa ja huokaisi. Hän oli toivonut saavansa koko paikan itselleen muutamaksi tunniksi, jotta pystyisi keskittymään kokeisiin lukemiseen, ja oli sen takia kieltäynyt lähtemästä kaupungille muiden mukana, jonka johdosta Justin oli päättänyt ignoorata hänet aivan täydellisesti. Täydellistä rauhaa blondi ei harmikseen saanutkaan, sillä yliluonnollisjoukon vampyyri oli myös jäämässä sisätiloihin.

100.

Garret & Karuha

"Onko mun oikeasti ihan pakko lähteä mukaan?" Gara kysyi ei keneltäkään ja veti maiharit jalkaansa. Hän kyllä piti kaupungilla olosta, mutta shoppailu ei oikein ollut hänen juttunsa. Ei hän silti kuitenkaan kutsusta osannut kieltäytyäkään, kun sen oli esittänyt eräs tietty lyhyt jätkä.

Karuha virnisti Garalle vahingoniloisesti, nojaillen rennosti seinään. Hän ei ollut syttynyt ajatuksesta kaupungille lähdöstä ollenkaan ja oli kieltäytynyt heti alkuunsa. Kaupungissa oli aina liian vaikea olla. Tosin hän ei ollut kyllä aivan varma kumpi olisi pahempi porukalla kaupungissa ihmisten keskellä vai yksin ihmisen kanssa. Eräs ihmisistä, se nipo niistä, oli päättänyt myös jäädä.

99.

Mirata

Mirata nauroi kuplivaa nauruaan ja virnisti vinosti.
"En voi luvata mitään, mut yritetään", hän vinoili ja pörrötti Renon hiuksia hieman hankalasti toisella kädellään.

98.

Remus

Reno virnisti, vaikkei Mirata sitä voinut nähdäkään. Hän hengitti syvään toisen tuoksua.
"Kunhan et ota tavaksi", hän mutisi nolona, perääntyen hieman ja pyyhki kosteita silmäkulmiaan.
"Mulla menee vähäinenkin ylpeys.. "

97.

Mirata

Mirata naurahti itsekin, kietoen kätensä hieman vaivalloisesti pidemmän ympärille.
"Kuuluu toimenkuvaan", hän sanoi pirteästi, hymyillen lakkaamatta.
"Ei sun itkettäminen tietenkään", punapää korjasi nopeasti ja virnisti leikkisän lammasmaisesti.

96.

Remus

Reno puristi silmänsä tiukasti umpeen, koska pelkäsi alkavansa itkeä. Hän painautui lähemmäs Mirataa, kiehnäten tätä vasten.
"Sä itketät mua", hän naurahti kuivasti, ääni lievästi särähtäen.
"Kun.. kun sanot noin ihania asioita.. Sä oot ihana.. "

95.

Mirata

Mirata mutristi huuliaan ja etsi Renon käden omaansa, puristaen sitä hellästi. Lämpö säteili hänen ihostaan.
"Miks sillä pitäis olla jotain väliä oletko sä täysiverinen vai et? Mä pidän susta, ja sä olet niin paljon kaikkea muuta kuin sun perhe tai rotu tai mikä tahansa", punapää muistutti ja virnisti leveästi.

94.

Remus

Reno ei oikein osannut sanoa mitään. Hän oli vain hämmentynyt.
"Niin.. " hän mumisi, miettien sisaruksiaan tai ennemminkin heidän sanojaan.
"Mä.. mä vaan aina mietin miks musta tuli.. no.. tällainen.. " hän jatkoi epävarmana.
"Kyllä sä oot varmaan mun sisarukset nähnyt?" Hän arveli.
"Me ollaan neloset, mutta silti vaan musta tuli tällainen.. En mä sano et ihmisissä on mitään vikaa, onhan toinen mun isäkin sellainen, ja mun sedän mies, mutta.. voi vittu.. en mä tiiä", hän selitti, rapsuttaen korvan taustaansa.
"Sori.. ei ollut tarkoitus alkaa valittamaan... mä vaan.. oon aina ajatellu ettei kukaan hyväksys mua tällaisena.. ellei sitten lasketa mun perhettä.. "

93.

Mirata

Mirata hymyili leveästi, perhoset lentelivät ristiin rastiin hänen sisuksissaan.
"Ei sillä oo mitään väliä oletko sä täysiverinen vai et, ainakaan mulle", hän totesi ja virnisti leikkisästi.
"Olenhan mäkin hybridi eikä sekään oo... Normaalia", punapää ilmaisi sopivan sanan löydettyään.

92.

Remus

Reno ei voinut olla tyrskähtämättä hieman epävarmasti. Hän nyökkäsi pienesti.
"Joo, mä-mäkin susta", hän takelteli. "Vaik.. en kyl yhtään ymmärrä et miks sä.. tuota.. pidät musta.. enhän mä ole edes täysiverinen.. " hän mumisi.

91.

Mirata

Mirata hymyili Renolle leveästi ja etsi tämän käden omaansa, puristaen sitä hellästi.

''En tiedä tuliko se jo selväksi, mutta mä pidän susta'', hän ilmoitti, puna hänen poskillaan syveni hetkeksi ja katosi sen jälkeen melkein kokonaan. Pisamakasvoinen punapää säteili lempeä hymy huulillaan.