Elias & Zacharias
Ernie nyökkäsi, pudistaen päätään hymyillen. Oli paljon mielenkiintoisempaa kuunnella aitoja faktoja, kuin jotain roskaa, jota Justin hänelle aina selosti, ja jota hän kohteliaisuudessaan kuunteli.
''Älä pyytele anteeksi. Ei mua oikeastaan haittaa... Ja mä oletan, ettet sä ole mua syömässä'', blondi totesi hieman huvittuneella äänensävyllä.
Zacharias haukotteli työntäessään käsiään syvemmälle tummanpunaisen talvitakin uumeniin. Hän kirosi sitä iänkuista noidankehää, jossa kylmyys seurasi väsymystä. Blondi potkiskeli kiviä kävellessään ja katseli edellään iloisesti hälisevää joukkoa puoliksi huvittuneena ja puoliksi ärsyyntyneenä.
''Miksen mä jääny kämpille nukkuun...'', poika mumisi enimmäkseen itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti