118.

Karuha & Garret

Karuha nyökkäsi, miettien hetken mitä sanoisi seuraavaksi. Ernie oli pelottavan fiksun oloinen.
"Niin, sen takia me muutettiin tälle seudulle alunalkaenkin", hän kertoi, sukien pitkää tukkaansa. Ja koska kotona ei ollut enää turvallista.
"Mutta sä et voi oikeasti uskoa miten vaikeaa se joskus on. Varsinkin silloin jos jotain sattuu vahingossa jollekin. Kaikki tuoksut on jo muutenkin kamalan houkuttelevia, mutta suoranainen veren tuoksu.. " hän selitti hieman kiivaasti, äänen muuttuessa hieman haaveilevaksi. Hänen silmänsä alkoivat punertaa aavistuksen ennen kuin hän palasi takaisin järkiinsä.
"Mutta..  siis.. niin.. Tää on hyvä mahdollisuus.. " hän mutisi nolona.

"Ei se oikeasti ole niin vakavaa, vaikka Ernie ei tullutkaan", Gara naurahti, vetäen kätensä vapaaksi Justinin otteesta. Hän kuitenkin teki sen vain ottaakseen kiinni tämän kädestä itse. Helpompi niin kuin että toinen olisi roikkunut.

117.

Elias, Zacharias & Justin

Ernie kuunteli toisen selitystä, nyökkäillen aina välillä merkiksi siitä, että kuunteli.

''Se käy järkeen. Jos sä et opi hallitsemaan itseäsi, tulevaisuudessa voi tosissaan tulla tilanteita joissa käy köpelösti'', hän järkeili. Hän pyyhkäisi hiuksia otsaltaan, puri huultaan ja, hyvin epäerniemäiseen tapaan, virnisti hieman.

''Mutta hyvähän sun on täällä harjoitella itsehillintää. Koulu puoliksi täynnä ihmisiä ja puoliksi muita yliluonnollisia'', blondi totesi hymyillen.

Zacharias hymähti ja katsahti mainitun selkää pikaisesti, ennen kuin taputti vierelleen ilmaantunutta Justinia päälaelle.

''Ja tämä tässä. Se ei varmaankaan puhu Ernielle koko loppupäivänä, tai ainakaan pariin tuntiin'', blondi kiusasi ja ansaitsi leikkimielisen tuhahduksen lyhyemmältä. Justin huitaisi Zachariaksen käden suurielkeisesti pois ja siirtyi kauemmas tästä Garan viereen, tarrautuen tämän käsivarteen kiinni. Hän kohotti katseensa pidempään ja hymyili.

116.

Karuha & Garret

Karuha kohotti kulmaansa yllättyneenä. Tämä ihminen oli varsin mielenkiintoinen. Pienimuotoinen viekas virne kohosi hänen huulilleen.
"Älä ole niin varma", hän naurahti, sukien pitkää tukkaansa.
"Okei, mut erotetaan tästä koulusta jos mä alan syömään muita opiskelijoita, joten yritän parhaani pitää tietynlaisen.. mmh.. etäisyyden kaikkiin joiden kanssa asiat voisi mennä liian riskialttiiksi", hän selitti, eikä oikeasti yhtään ymmärtänyt miksi. Hän yleensä piti kyllä omat asiansa täysin itsellään.
"Mutta porukat sanoo että mun on pakko opetella hillitsemään itseäni paremmin tai muuten tulevaisuudessa käy hullusti, joten.. pakko kai riskejä on välillä ottaa.. "

Gara naurahti, laskien savut ulos keuhkoistaan samalla. Tämä oli jo toinen tupakka tällä reissulla, vaikka he olivat vasta päässeet kaupunkiin.
"Koska meidän ilopillerit olis suuttuneet pahanpäiväisesti, varsinkin Dandelion", hän sanoi, vilkaisten edessä käsikädessä kulkevaa kolmikkoa. Kyllä hän oli huomannut Danin todella pitävän Zachista, muttei kyllä ollut aivan varma oliko Zach itse tajunnut sitä.

115.

Elias & Zacharias

Ernie nyökkäsi, pudistaen päätään hymyillen. Oli paljon mielenkiintoisempaa kuunnella aitoja faktoja, kuin jotain roskaa, jota Justin hänelle aina selosti, ja jota hän kohteliaisuudessaan kuunteli.

''Älä pyytele anteeksi. Ei mua oikeastaan haittaa... Ja mä oletan, ettet sä ole mua syömässä'', blondi totesi hieman huvittuneella äänensävyllä.

Zacharias haukotteli työntäessään käsiään syvemmälle tummanpunaisen talvitakin uumeniin. Hän kirosi sitä iänkuista noidankehää, jossa kylmyys seurasi väsymystä. Blondi potkiskeli kiviä kävellessään ja katseli edellään iloisesti hälisevää joukkoa puoliksi huvittuneena ja puoliksi ärsyyntyneenä.

''Miksen mä jääny kämpille nukkuun...'', poika mumisi enimmäkseen itselleen.

114.

Karuha

Karuha virnisti niin että kulmahampaat näkyivät.
"Kyllä siinä pakosta luo tietynlaisen siteen kun metsästää yhdessä", hän sanoi.
"Se on kuitenkin.. mmh..  varsin.. intiimiä puuhaa omalla tavallaan", hän jatkoi, mutta hymyili pahoittelevasti, kun tajusi kenelle puhui. 
"Gomen, mä en aina tajua ajatella että jotkut ei välttämättä tykkää jos puhun metsästämisestä.. varsinkaan ihmiset yleensä.. Ne pelkää että mä syön ne lähes automaattisesti, kun ne tajuaa mistä mä puhun."

113.

Elias

Ernie naurahti hymyillen. Hän sulki kirjansa ja asetti sen hieman sivummalle.
"Teistä huomaakin että te olette tunteneet jo kauemmin... Teillä on sellaista tietynlaista kemiaa", blondi tuumaili. Hän risti kätensä rintakehälleen ja nojasi taaksepäin sohvan selkänojaa vasten, toinen nilkka toiselle polvelle nostettuna.

112.

Karuha

Karuha punastui hieman, heilauttaen kättään vähättelevästi. Miksi hän oli mennyt sanomaan sen?! Onneksi Elias vaihtoi aihetta nopeasti.
"Joo, mä vahingossa menin sen alueelle metsästämään, kun muutettiin tänne", hän selitti täysin suoraan, virnistäen.
"Siitä lähtien me ollaan sitten enemmän ja vähemmän pyöritty yhdessä.. "