Mirata
Mirata hymyili Renolle leveästi ja etsi tämän käden omaansa, puristaen sitä hellästi.
''En tiedä tuliko se jo selväksi, mutta mä pidän susta'', hän ilmoitti, puna hänen poskillaan syveni hetkeksi ja katosi sen jälkeen melkein kokonaan. Pisamakasvoinen punapää säteili lempeä hymy huulillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti